”Minulla on varmasti huono ryhti.”

”Stressi on vetänyt niskan ihan lukkoon.”

”Leikkaus taitaa olla ainoa vaihtoehto.”

Nämä lauseet ovat tuttuja lähes jokaiselle fysioterapeutille. Useimmiten ne eivät ole väärin – mutta eivät myöskään kerro koko totuutta.

Moni meistä on oppinut vuosien varrella selittämään kehon oireita tavoilla, jotka kuulostavat loogisilta. Osa niistä pitää paikkansa osittain, osa on vanhaa tietoa, ja osa on jäänyt elämään, vaikka tutkimus on muuttanut käsityksiämme.

Vastaanotolla emme pyri kumoamaan asiakkaan kokemusta. Kipu on aina todellinen. Sen sijaan pyrimme ymmärtämään ja selittämään, mistä oire oikeasti kertoo. Fysioterapian tavoitteena ei siis ole korjata kehoa, vaan auttaa ihmistä ymmärtämään sen viestejä.

Ryhti ei aina ole varsinainen syyllinen

Ryhdistä puhutaan paljon, eikä syyttä. Hyvä työasento voi vähentää kehon kuormitusta.

Silti vastaanotolla näemme jatkuvasti ihmisiä, joilla on erinomainen ryhti ja silti niska- tai hartiavaivoja.

Usein ongelma ei olekaan asento vaan se, että sama asento jatkuu liian pitkään.

Vaikka istuisit täydellisessä ryhdissä, keho alkaa vähitellen väsyä. Lihakset, nivelet ja sidekudos kaipaavat vaihtelua, liikettä ja verenkierron vilkastumista.

Sidekudosta voi ajatella hieman geelimäisenä rakenteena. Liikkeessä se pysyy notkeana ja liukuu hyvin kudosten välillä. Kun olemme pitkään paikallamme, sen liukuvuus vähenee vähitellen, jolloin keho voi alkaa tuntua jäykältä ja kireältä, vaikka mitään varsinaista vauriota ei olisikaan syntynyt.

Juuri siksi tauottaminen on tärkeää. Jo pieni liikuskelu, asennon vaihtaminen tai muutama rauhallinen liike saa kudokset jälleen liukumaan paremmin, vilkastuttaa verenkiertoa ja muistuttaa kehoa siitä, että se on tehty liikkumaan – ei pysymään pitkään samassa asennossa.

Monesti paras ergonomiavinkki ei ole uusi työtuoli, vaan muistutus nousta välillä ylös.

Stressi näkyy kehossa – mutta siihen voi vaikuttaa

Stressi näkyy kehossa monella tavalla. Hartiat nousevat korviin, hengitys muuttuu pinnallisemmaksi ja lihakset jännittyvät herkemmin. Siksi moni yhdistää niska- ja hartiavaivat stressiin.

Ajatus ei ole väärä. Mutta entä jos emme jäisi odottamaan, että stressi joskus loppuu?

Liike on yksi tehokkaimmista tavoista vaikuttaa sekä kehoon että mieleen. Jo lyhyt kävely, muutaman minuutin harjoitus tai pieni tauko työpäivän aikana voi rauhoittaa hermostoa, lisätä mielihyvähormonien eritystä ja auttaa ajatuksia selkiytymään. Kaikkea stressiä emme voi poistaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten keho siihen reagoi.

Vastaanotolla puhumme usein myös kuormituksen säätelystä. Monelle liikunta on tärkeä osa arkea, ja se on hieno asia. Joskus keho tarvitsee kuitenkin enemmän palautumista kuin suorittamista. Silti moni lähtee tutulle aamulenkille tai salille, vaikka voimavarat olisivat jo valmiiksi vähissä – koska niin on aina tehty tai koska treenin väliin jättäminen tuntuu epäonnistumiselta.

Hyvä kehon kuunteleminen ei tarkoita sitä, että liikunta jätetään kokonaan väliin. Se tarkoittaa sitä, että uskaltaa sovittaa liikkumisen omaan tilanteeseensa. Joskus paras harjoitus on rauhallinen kävely, kevyt liikkuvuusharjoitus tai yksinkertaisesti lepo.

Usein armollisuus itseä kohtaan ei ole askel taaksepäin, vaan juuri se, mitä keho tarvitsee jaksaakseen taas eteenpäin. Kehon kuunteleminen ei ole luovuttamista, vaan taitoa tunnistaa, milloin on oikea hetki kuormittaa ja milloin palautua.

Leikkaus ei ole aina ensimmäinen vaihtoehto

Moni yllättyy kuullessaan, kuinka harvoin leikkaus on ensimmäinen hoitokeino.

Nykyään useimpien tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa kokeillaan ensin konservatiivista hoitoa, johon kuuluu esimerkiksi fysioterapia ja yksilöllinen harjoittelu. Monissa tilanteissa oireet helpottavatkin ilman leikkausta.

Joskus kuntoutuksesta huolimatta päädytään kuitenkin leikkaukseen. Se voi tuntua pettymykseltä. Vastaanotolla kuulemme usein ajatuksen: ”Tein kaiken tämän turhaan, kun päädyin kuitenkin leikkaukseen.”

Näin ei kuitenkaan ole.

Leikkausta edeltävä fysioterapia on usein tärkeä osa koko hoitopolkua. Kun lihasvoimaa, liikkuvuutta ja toimintakykyä on ylläpidetty ennen toimenpidettä, myös leikkauksesta toipuminen on usein sujuvampaa. Hyvä lähtötilanne helpottaa kuntoutusta ja auttaa palaamaan arkeen turvallisemmin.

Siksi konservatiivista hoitoa ei kannata ajatella epäonnistuneena yrityksenä välttää leikkaus. Se on arvokas osa hoitoa riippumatta siitä, päädytäänkö lopulta leikkaushoitoon vai ei.

Milloin oireista kannattaa huolestua?

Tämä on yksi vastaanoton yleisimmistä kysymyksistä.

Niskakireyksiin voi liittyä esimerkiksi päänsärkyä, huimaavaa oloa, käsien puutumisen tunnetta tai palan tunnetta kurkussa. Osa ihmisistä kuvailee myös silmien väsymistä tai herkkyyttä kirkkaalle valolle.

Usein nämä oireet ovat harmittomia ja liittyvät lihasten, nivelten tai hermoston kuormittumiseen.

Silti on tärkeää muistaa, että kaikkia oireita ei pidä selittää niskajumilla.

Jos oire alkaa äkillisesti, on poikkeuksellisen voimakas, pahenee nopeasti tai siihen liittyy esimerkiksi huomattavaa lihasheikkoutta, voimakasta huimausta tai muita huolestuttavia oireita, tilanne kannattaa aina arvioida terveydenhuollossa.

Siksi fysioterapeutin tärkeimpiä tehtäviä ei ole pelkästään ohjata harjoitteita, vaan myös tunnistaa tilanteet, joissa tarvitaan lääkärin arviota.

Mitä vastaanotolla oikeastaan tehdään?

Moni ajattelee, että fysioterapeutti etsii yhden syyn oireelle.

Todellisuudessa etsimme usein paljon tärkeämpää asiaa.

Mikä juuri sinun arjessasi kuormittaa kehoa? Mitkä asiat helpottavat oireita? Mitä kehosi yrittää sinulle kertoa?

Harvoin löytyy yhtä ainoaa syyllistä.

Useimmiten kyse on useiden pienten tekijöiden summasta – ja juuri siksi myös ratkaisu löytyy usein pienistä muutoksista.

Hyvä fysioterapia ei tarkoita, että kaikki vanhat uskomukset heitetään romukoppaan. Se tarkoittaa sitä, että opimme ymmärtämään kehoa hieman paremmin. Silloin emme enää toimi pelkän uskomuksen varassa, vaan tiedon, kokemuksen ja oman kehon viestien ohjaamina.

Fysioterapiaan ei tarvitse hakeutua vasta silloin, kun oireet alkavat rajoittaa arkea. Mitä aikaisemmin kehon viestejä opitaan tulkitsemaan, sitä helpompaa on usein vaikuttaa tilanteeseen ennen kuin pienestä vaivasta kasvaa pitkäaikainen ongelma.

Vastaanotolla emme vähättele oireita. Sinä tunnet oman kehosi parhaiten ja tiedät, mikä tuntuu sinulle normaalilta ja mikä ei. Jos jokin mietityttää, se on jo riittävä syy pysähtyä selvittämään asiaa.

On myös hyvä muistaa, että keho muuttuu ajan kanssa. Vaivaa, joka on kehittynyt vuosien aikana, ei yleensä ratkaista yhdellä vastaanottokäynnillä. Toisaalta tuoreeseen oireeseen voidaan usein päästä vaikuttamaan nopeasti. Siksi ajoitus on tärkeä – ei siksi, että kaikki pitäisi hoitaa heti, vaan siksi, että kehon viesteihin kannattaa tarttua silloin, kun ne vasta alkavat kertoa, että jokin kaipaa huomiota.